Translate

perjantai 16. syyskuuta 2016

Wilhelm Erkinpojan Sukukirja


Teuvo Vähäkylä on koonnut, kirjoittanut ja painattanut mainion sukukirjan:

”Paimion Evaisten Ylitalon Tihukankarin torpparin 
  WILHELM ERKINPOJAN jälkeläiset”

Kirja julkistettiin Paimiossa 28.8.2016 yli sadan jälkeläisen läsnä ollessa.


























Minun polkuni Wilhelm Erkinpoikaan:
  • Leila Nässi (os. Kainulainen), äitini
  • Elli Emilia Kainulainen (os. Lehtonen), isoäitini
  • Karl Oskar Lehtonen, isoäitini isä
  • Wilhelm Erkinpoika Hossi, isoäitini isoisä (1821 – 1873)

Ja eiväthän ne esipolvet tähän lopu:
  • Erkki Erkinpoika, isoäitini isoisän isä (1763 – 1841)
  • Erkki Matinpoika, isoäitini isoisän isoisä (1730 – 1777)
  • Matti Mikonpoika, edellisen isä…  (1694 – 1759)

Suku on elänyt Sauvon ja Paimion alueella ainakin 1600-luvulta. Kirjassa on sukutaulujen lisäksi paljon tietoa ja tarinoita esipolvien vaiheista. Osaa näistä vaiheista voit lukea sivun oikean laidan linkistä, Esivanhemmat ja heidän muistelunsa (web muoto), aukeavasta sivustosta. Myös Nässin sukupuu kaavio on päivitetty.  


tiistai 26. huhtikuuta 2016

Samuel Pölkin muistolle


Kummitätini Helmi Pölkki os. Lehtonen oli naimisissa Samuel Pölkin kannsa. Samuel joutui talvisotaan, jossa kuoli Summassa 6.2.1940.

Törmäsin netissä alla olevaan kirjoitukseen, jossa kerrotaan Samuelin ja hänen pelastamistaan yrittäneen Yrjö Elomaan viimeisistä vaihesta.


Lähde: Propatria, kaatuneet upseerit helmikuu 1940

Olemme saaneet nauttia Suomessa reilut 70 vuotta rauhanaikaa. Uteliaisuuttani kävin läpi Suomen sotahistoriaa ei nyt ihan aikojen alusta, mutta tuolta 1400-luvulta lähtien. Pisin rauhanjakso ennen tätä nykyistä näyttää olleen 1700-luvulla, jolloin se kesti 45 vuotta. Taidamme olla aika onnekkaita.

Kaikkia sotia ei toki käyty Suomen maaperällä, mutta Suomalaiset olivat vahvasti mukana milloin Ruotsin kuninkaiden tai Venäjän keisarien/tsaarien sotaretkillä.

maanantai 11. tammikuuta 2016

Netti tekee sukututkimusta

Internet on mainio paikka sukututkimukselle, enkä tarkoita nyt arkisto- ja google-hakuja, vaan juuristaan kiinnostuneiden ihmisten keskinäistä vuorovaikutusta.

Minuun on jo muutaman kerran ottanut yhteyttä henkilö, joka on löytänyt netissä olevan sukupuuni ja havainnut siinä kytkentöjä omaan sukuunsa. Näin julkaisemani tiedot toimivat myös passiivisesti tuottaen lisää sukujuuria.

Joulun alla Harri Adamsson Naantalista otti yhteyttä ja muutaman sähköpostin jälkeen sukupuuni oli saanut puolentusinaa uutta nimeä ja mikä kiinnostavinta myös uuden paikkakunnan. Aiemmin vaimoni äidin Richnau-sukuhaara oli jäljitetty 1800-luvun Perniöön.  Harrin tietojen avulla Richnau’n suvun juuria on nyt jatkettu 1700-luvulle Turun saaristoon, Rymättylään, jossa Eifraim Richnau’n isä toimi Pakinaisten Dalakorven (Dalkars) torpparina.

Mielenkiintoista on myös nimen muuttuminen: Efraim Johansson muutti 19-vuotiaana (1831) Rymättylästä Turkuun, jolloin hänet merkittiin Turun kirkonkirjoihin Efraim Richnau’n nimellä. Turussa Efraim oli karvarin (nahkurin) opissa Valeurs-nimisen mestarin alaisuudessa.

Kiitokset Harrille näistä tiedoista!

Myöhemmin (1850) Efraim muutti vaimonsa Johanna Carolina Lindströmin kanssa Perniöön, missä hän työskenteli nahkurina Pesän talossa. Perniössä heille syntyi viisi lasta.