Isäni Eino Nässi
käväisi tai oleskeli vuosina 1942 -1943 usealla eri leirillä.
Pahin näistä oli
ehkä ensimmäinen, joka sijaitsi Veimarn’in (Veymarn) rautatieaseman lähistöllä
reilut 40 kilometriä Narvasta itään. Kyseessä oli työleiri, jossa päivän ruoka-annos
oli pala leipää ja kuppi nestettä. Ihmisiä kuoli päivittäin ja Susanna mummi
ymmärsi että jos siihen jäisi kuolema olisi väistämätön. Leiri oli saksalaisten
vartioima, mutta Susannalla oli ”keltainen paperi”, jota näyttämällä leiriltä
pääsi lähtemään.
Seuraava leiri
oli pahamainessa Paldiski/Kloogassa. Kloogassa sijaitsi useita leirejä joista
isäni kokema oli jonkinlainen karateenileiri. Se oli vartioitu ja
ruoka-annokset olivat riittämättömät. Eino teki useita riskialttiita ”kauppamatkoja”
leirin ulkopuolelle hankkiakseen syötävää. Linkin takaa löytyy Reino
Jaakkimaisen muistelu samaiselta leiriltä:
Klooga.
Kloogassa Nässit
viipyivät useita viikkoja kunnes heidät siirrettiin keskiseen Viroon Paiden
leirille. Tältä leiriltä paikalliset isännät kävivät hakemassa itselleen
työvoimaa.
Viimeinen
leirikokemus oli taas Paldiskissa, mutta tällä kertaa oli kyse
valmistautumisesta Suomeen lähtöön. Kohtelu ja ruoka olivat hyvät verrattuna
aikaisempiin leirikokemuksiin.
Eino oli 10-11 vuotias tämän leirikiertueen aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti