Mansikoita Monnista

 

Muisto vuosien takaa.

August Karhu talvisodassa 12.1.1940 - kevät 1940

Aiemmassa blogitekstissä käsiteltiin Helenan isoisän August Karhun vaiheita asepalveluksessa (1919-1921)  ja jatkosodassa (1941 - 1944), mutta talvisodan vaiheet ovat olleet Tuulikin muistelujen varassa. Nyt sain kansallisarkistosta tietoa myös August Karhun vaiheista talvisodassa talvella 1940.

Sissipataljoona 4:n päiväkäskyssä nro 1 päivätty 12.1.1940 August Karhu mainitaan 5. eskadroonan II joukkueen II ryhmän miesluettelossa.

Sissipataljoona 4:n esikunnan yleisessä kirjeenvaihdossa 1940 (Perussarjan säilytysyksikössä 539/3 [17]) on päiväämätön luettelo ”5. Sissieskadroona. Luettelo eskadroonassa jaetuista tuntolevyistä”. Luettelossa mainitaan August Karhu, syntymäaika 27.8.1899. Hänen entiseksi yksikökseen mainitaan KKR eli Karjan Kaartin Rykmentti. Karhu suoritti tässä yksikössä varusmiespalveluksensa 1919 – 1921. Karjalan Kaartin Rykmentti toimi vuoteen 1939. Epäselvää on, viitataanko tässä entisellä yksiköllä hänen varusmiesaikaansa, vai onko hän ollut sijoitettuna KKR:ään hetkeä aikaisemmin ja sieltä sitten siirretty Sissipataljoonaan.

Päämajan Kunniamerkkitoimiston Talvisodan muistomitalikortiston mukaan August Karhun arvo oli sotamies, ja yksiköksi mainitaan Sissipataljoona 4:n 5. eskadroona.  August Karhulle on myönnetty talvisodan muistomitali, jossa solki ”Laatokan Karjala”. Mitali on lähetetty elokuussa 1942 Ruoveden suojeluskuntaan.

Sissipataljoona 4:n sotapäiväkirjat ovat luettavissa Kansallisarkiston digiarkistossa:

https://www.sotasampo.fi/fi/units/page/actor_2750

Sissipataljoona 4:n vaiheista
(Suomalainen sissitoiminta, Jarkko Kemppi ISBN 978-951-31-6312-9):

https://photos.app.goo.gl/B6mTVWMZKp6uvFUy6

Tällainen muistomitali August Karhulle on myönnetty 1942:

Helenan DNA-testi

Tässä myös MyHeritage DNA-testin Helenalle löytämät etnisyysjuuret. Tämä on siis ns. äiti-linja eli esipolvet seuraten esi-äitien etnisyyttä. Ei kerro mitään isän puolen esi-polvista.

Arin DNA-testi

Tilattiin ja tehtiin MyHeritage DNA-testi. Muutaman viikon odottelun jälkeen tulokset tulivat saataville.

Mitähän näistä sanoisi?  Kovasti olen näköjään isä-linjan puolelta Suomalainen. Ja miltei täysin Eurooppalainen:

Sama vielä kartalla esitettynä:

Kuva 1.  Esi-isäni MyHeritage sivuston mukaan.

Latasin DNA raakadatani myös FamilyTree'n sivulle.

Sukujuuret päätellään DNA:sta vertaamalla sitä kyseisen palveluntarjoajan omaan DNA massatiedostoon. Alla on FamilyTree'n tiedostoon vertaamalla löytynyt esihistoriani.

Kuva 2. Esi-isäni FamilyTree sivuston mukaan.

August Karhun sotilasura

August Karhu oli Helenan isoisä, joka joutui muun suvun lailla jättämään karjalan kannaksen kahdesti: Ensin talvisodan ja myöhemmin jatkosodan 1944 suurhyökkäyksen takia. Jatkosodan aikana silloin jo varsin iäkäs (41v) August kutsuttiin myös sotilaspalvelukseen.

Kantakorteista kerättyä tietoa August Karhun sotilaspalveluksesta:

22.9.1919 Kutsunnat, paino 53 kg, pituus 160 cm, hyväksytty vakinaiseen
                   palvelukseen

23.10.1919 Palvelukseen, K.K.R. (Karjalan Kaartin Rykmentti)

28.12.1919 Sotilasvala

27.  3.1921 Siirretty reserviin, kotipaikka: Valkjärvi, Valkeamatka

25.  6.1941 II/Jv.Koul. K.7. Ajomies, varus- ja asevaraston hoitajana JR 37                                    Kiväärimies, tuntolevy 858229

                   Kirkonkirjoilla: Ruovesi, Ammatti: maanviljelijä. Läh. omainen:                                  vaimo Lyyli, asuinpaikka: Visuvesi

30.  8.1941 JR 37, kiväärimies

  3. 11.1941 Is. joukkoihin  (Ilmasuojelu)

12.  5.1942 Sotavanki leiri 6:een vartijaksi

22.  6.1942 Lähtötarkastus, Pituus 163 cm, paino 64 kg

21.  6.1943 Tullut kaikkeen sotapalvelukseen kelpaamattomaksi, kuollut

  1.  6.1944 Siirretty nv. I lk (?)

Taistelut, joihin ottanut osaa: Pien-Kallela (Pien-Kallelova)

Käytös ja rangaistukset: Hyvä

Sotilasarvo:                                 Kaartilainen, sotamies

August Karhu on siirretty nostoväen I luokkaan kuolemansa jälkeen. Mahdollisesti tästä syystä puolustusvoimille on toimitettu August Karhun kuoleman todistava Papintodistus 30.5.1945.

Vein August Karhun kantakortin tiedot Sotapolku.fi sivustolle, joka piirsi Agustin "sotapolun" kartalle:Sotapolku August Karhu

Karhujen ensimmäinen televisio

Karhujen perheeseen hankittiin ensimmäinen televisiovastaanotin 1959.

TV:n toi Länsi-Saksasta merimies Martti Karhu (Helenan setä). Saksassa oli elektroniikka halvempaa ja maahantuonti tapahtui verovapaasti.

Tämä TV palveli Karhujen perhettä pitkälti toistakymmentä vuotta. Seuraava laite olikin sitten jo värikuvaa näyttävä.

August Kainulaisen sotilasura

Tilasin Kansallisarkistosta isoisäni August Kainulainen sotilaskantakortin, joka saapuikin muutaman kuukauden odottelun jälkeen. Mitään varsinaisia yllätyksiä kantakortista ei löytynyt, mutta kiinnostavaa tietoa kylläkin. Kantakortin tietoja:

• Isän nimi: Lassi
• Augustin ammatti oli kutsunnoissa maanviljelijä, mutta myöhemmin sairaanhoitaja
• Osoite kutsunnoissa: Perniö Pohjankylä, palveluksen päättyessä Halikko Märy
• Koulutus kutsuntoihin mennessä: 4 lk kansakoulua
• Mittoja kutsunnoissa: Paino 60 kg, pituus 171 cm, rintakehän laajuus 92/83 cm
• Intiin 12.3.1926, joukko-osasto UR (Uudenmaan Rakuunat?)
• Sotilasvala 5.5.1926
• Ylennetty korpraaliksi 6.9.1926 ja alikersantiksi 6.12.1926
• Siviiliin 1.6. 1927
• Kertausharjoituksissa 13.6 – 12.7.1932 ja 9.8 – 28.8.1935
• Palkinnot ja kunniamerkit: ”Hyvä”
• 1.10.1939 : Kotiseudun vartiopalvelua
• 16.6.1941: Vapautettu Halikon Piirimielisairaalan palvelukseen
• Myöhemmät vaiheet: tullut kaikenlaiseen sotapalvelukseen kelpaamattomaksi, kuollut 20.2.1963

Palvelusaika oli 20-luvulla näköjään aliupseereille vuosi ja 3 kuukautta.

August oli talvisodan aikana jo 33 vuotias, joten ei enää ensimmäisten rintamalle kutsuttavien joukossa. Jotakin vartiointipalvelua kuitenkin oli talvisota Augustille aiheuttanut. Jatkosodasta hänet oli vapautettu sairaalan palveluksen.

Wilhelm Erkinpojan Sukukirja

Teuvo Vähäkylä on koonnut, kirjoittanut ja painattanut mainion sukukirjan:

”Paimion Evaisten Ylitalon Tihukankarin torpparin 

  WILHELM ERKINPOJAN jälkeläiset”

Kirja julkistettiin Paimiossa 28.8.2016 yli sadan jälkeläisen läsnä ollessa.

Minun polkuni Wilhelm Erkinpoikaan:

• Leila Nässi (os. Kainulainen), äitini
• Elli Emilia Kainulainen (os. Lehtonen), isoäitini
• Karl Oskar Lehtonen, isoäitini isä
• Wilhelm Erkinpoika Hossi, isoäitini isoisä (1821 – 1873)

Ja eiväthän ne esipolvet tähän lopu:

• Erkki Erkinpoika, isoäitini isoisän isä (1763 – 1841)
• Erkki Matinpoika, isoäitini isoisän isoisä (1730 – 1777)
• Matti Mikonpoika, edellisen isä…  (1694 – 1759)

Suku on elänyt Sauvon ja Paimion alueella ainakin 1600-luvulta. Kirjassa on sukutaulujen lisäksi paljon tietoa ja tarinoita esipolvien vaiheista. Osaa näistä vaiheista voit lukea sivun oikean laidan linkistä, Esivanhemmat ja heidän muistelunsa (web muoto), aukeavasta sivustosta. Myös Nässin sukupuu kaavio on päivitetty.  

Samuel Pölkin muistolle

Kummitätini Helmi Pölkki os. Lehtonen oli naimisissa Samuel Pölkin kannsa. Samuel joutui talvisotaan, jossa kuoli Summassa 6.2.1940.

Törmäsin netissä alla olevaan kirjoitukseen, jossa kerrotaan Samuelin ja hänen pelastamistaan yrittäneen Yrjö Elomaan viimeisistä vaihesta.

Lähde: Propatria, kaatuneet upseerit helmikuu 1940

Olemme saaneet nauttia Suomessa reilut 70 vuotta rauhanaikaa. Uteliaisuuttani kävin läpi Suomen sotahistoriaa ei nyt ihan aikojen alusta, mutta tuolta 1400-luvulta lähtien. Pisin rauhanjakso ennen tätä nykyistä näyttää olleen 1700-luvulla, jolloin se kesti 45 vuotta. Taidamme olla aika onnekkaita.

Kaikkia sotia ei toki käyty Suomen maaperällä, mutta Suomalaiset olivat vahvasti mukana milloin Ruotsin kuninkaiden tai Venäjän keisarien/tsaarien sotaretkillä.

Netti tekee sukututkimusta

Internet on mainio paikka sukututkimukselle, enkä tarkoita nyt arkisto- ja google-hakuja, vaan juuristaan kiinnostuneiden ihmisten keskinäistä vuorovaikutusta.

Minuun on jo muutaman kerran ottanut yhteyttä henkilö, joka on löytänyt netissä olevan sukupuuni ja havainnut siinä kytkentöjä omaan sukuunsa. Näin julkaisemani tiedot toimivat myös passiivisesti tuottaen lisää sukujuuria.

Joulun alla Harri Adamsson Naantalista otti yhteyttä ja muutaman sähköpostin jälkeen sukupuuni oli saanut puolentusinaa uutta nimeä ja mikä kiinnostavinta myös uuden paikkakunnan. Aiemmin vaimoni äidin Richnau-sukuhaara oli jäljitetty 1800-luvun Perniöön.  Harrin tietojen avulla Richnau’n suvun juuria on nyt jatkettu 1700-luvulle Turun saaristoon, Rymättylään, jossa Eifraim Richnau’n isä toimi Pakinaisten Dalakorven (Dalkars) torpparina.

Mielenkiintoista on myös nimen muuttuminen: Efraim Johansson muutti 19-vuotiaana (1831) Rymättylästä Turkuun, jolloin hänet merkittiin Turun kirkonkirjoihin Efraim Richnau’n nimellä. Turussa Efraim oli karvarin (nahkurin) opissa Valeurs-nimisen mestarin alaisuudessa.

Kiitokset Harrille näistä tiedoista!

Myöhemmin (1850) Efraim muutti vaimonsa Johanna Carolina Lindströmin kanssa Perniöön, missä hän työskenteli nahkurina Pesän talossa. Perniössä heille syntyi viisi lasta. 

Susanna Mummin synttärikahvilla

Oheisella videolla Susanna eli Pikkumummi (Susanna Nässi os. Läärä) muistelee syntymäaikaansa, joka on hieman epäselvä: Saattoi olla heinä tai elokuu. Vuosi oli joka tapauksessa 1907 eli Susanna mummi täytti 90 vuotta kesällä 1997.

Talvisodan päättymisestä 75 vuotta

Pappa muistaa hyvin talvisodan päättymisen. Pravdasta se uutinen oli luettu. Perhe asui silloin Detskoje Selossa (Puskin).

Talvi oli ollut ankara ja pikkupossu oli viettänyt talven samassa yhden huoneen asunnossa, jossa koko perhe asui. Talvisodan päättymisen aikoihin kevät oli jo edennyt sen verran, että pikkupossu pääsi talliin.

Perheen isä palasi pian sodan päättymisen jälkeen kotiin. Hänet oli sodan alkaessa viety ns. Kuusisen joukoihin, johon oli koottu Karjalan ja Inkerin suomea puhuvia miehiä. Heidän oli tarkoitus osallistua paraatimarssiin Helsinkiin neuvostojoukkojen vallattua Suomen. Neuvostoliiton armeijasta poiketen Kuusisen armeijalla oli vihreät toppatakit – venäläiset käyttivät harmaita.    

http://fi.wikipedia.org/wiki/Terijoen_hallitus

Nahkurin sukua

Helenan  äidin (Anita Karhu) isoisän isä Efraim Richnau toimi 1800 luvulla nahkurimestarina Perniössä Pesän talossa. Efraim oli naimisissa Johanna Lindstömin kanssa. Aiemmin löytämieni kirkonkirjojen mukaan heille syntyi yksi poika ja neljä tytärtä. Poika, Karl Efraim s. 1851, oli vanhin. Tytöt syntyivät nopeassa tahdissa seuraavasti: Carol Eufrosyne 1853, Augusta Johanna 1854, Anna Sofia 1856 ja Johanna Jakobina 1858.

Nimet Anna ja Johanna on uusiokäytetty meidän perheessä tietämättä että ne ovat olleet suosittuja suvuvussa jo reilut 100 vuotta aikaisemmin.

Kuolinilmoituksessa mainitaan kirkonkirjoista poiketen lapsiksi kaksi poikaa kolme tyttöä. Luultavasti tämä on oikea tieto ja kirkonkirjoihin tai niiden tulkintaan on tullut virheellinen merkintä. 

Ilmoitus Aura lehdessä 1.11.1890   (Vinkistä kiitos: Antero Peijonen)

Ote kirkonkirjoista Hiski tietokannasta haettuna (Suomen Sukututkimusseura). 

Tähän pitää suhtautua varauksella sillä se on tulkittu alkuperäisistä käsinkirjoitetuista usein huonokuntoisista kirjoista. Nimien kirjoitusasu vaihtelee, aina ikä ei täsmää jne.

Auto saapuu sukuun

Tämä nyt ei varsinaisesti kuulu sukututkimukseen, mutta blogin tarkoitus onkin pääasiassa kerätä sukujen muistoja yhteen paikkaa eikä toimia ryppyotsaisena sukututkimusdokumenttina.

Eli linkin takaa löytyy tietoa ja muistelua Nässin perheen moottoriajoneuvoista:

Nässin perheen ajoneuvot

Eino kääntää rattia tässä vielä työnantajan omistamilla pyörillä. 

Kalle Karhun intti ja muut palvelukset isänmaalle

Kalle Karhu kävi armeijan 1950-1951. Alokas-ajan Kalle juoksi ja järjestäytyi Isosaaressa, Helsingin edustalla. Samassa paikassa minäkin hikoilin n. 25 vuotta myöhemmin.

Komentamaan tottuneena Kalle meni/pääsi aliupseerikouluun, jonka hän suoritti Haminan Rannikkovartiostossa Kirkonmaan linnakkeella. Kurssijulkaisussa Kallesta mainitaan seuraavaa:

Karhu Kalevi, Helsinki (Isosaari)

Himo boksari. Niitti kouluttajien parissa kunniaa ja mainetta komealla äänellään. Selittäjä. "Herra alikersantti. Ei ihme että olen uninen, sillä muu sukunihan nukkuu nyt makeinta talviuntaan." Piti ryhmyreiden tuvan ja varusteet mallikelpoisessa kunnossa. Kurssin mottimestari.

 Kallen todistus aliupseerikoulusta linkin takana (pdf):  Todistus


Toisen kerran Kalle pääsi valtion palvelukseen rakentaessaan lentokenttää seutulassa 20.1 - 20.4.1961. Tästä keikasta on jäänyt muistoksi oikein diplomi:

Kapladiplomi

Konnien laulukirja: https://photos.app.goo.gl/mrbHULQYgra1cPD8A

Karhun suku juhlii

Karhun suvussa on aina ollut tapana järjestää sukujuhlia. Muutamiin olen itsekin päässyt osallistumaan. Ohessa video Tuulikki Kilpeläisen 60 vuotisjuhlilta, jotka pidettiin Porvoossa Tuulikin tyttären kotona kesäkuussa 1988. Tunnelma on korkealla ja laulu raikaa.

Moni silloisista juhlijoista seuraa meitä jo pilvenreunalta ja lapset ovat kasvaneet aikuisiksi. Niin se elämä menee.

Linkki videoon:
http://www.youtube.com/watch?v=1z8STrXyNDg

Karl Efraim Richnau

Tammisaaren kirkonkirjoista löytyi William Richnaulle vanhemmat, Karl Efrain Richnau ja Amanda Josefina Vikström.  Karl Richnau on siis Helenan äidin iso-isä. Eli Tiialle äidin-äidin-isän-isä. OK?

Karl Richnau on ollut varsin ahkera, sillä hänellä oli ensimmäisen vaimonsa kanssa kolme lasta ja toisen vaimon, Amanda Vikström, kanssa peräti 11. Seitsemän ensimmäistä tässä avioliitossa olivat poikia ja vasta kahdeksas oli tyttö, joka sai nimekseen Rauha.

Mielenkiintoista että Karl Richnau on syntyisin Perniöstä, jossa myös Kainulaiset ja Nässit ovat aikanaan vaikuttaneet. Tosin kaikki eri aikakausina. Richnaut lähtivät Perniöstä joskus ennen vuotta 1888, Kainulaiset asuivat Perniössä 1900 luvun alkupuolella ja Nässit taas 1943 alkaen.

Karl Richnau virkatodistus: Karl Richnau

Walter William Richnau

Helenan äidin isä William Richnau on henkilö, josta meillä on hyvin vähän tietoa. Hän katosi vuoden 1926 lopussa tai 1927 alussa, mutta joka tapauksessa ennen Anitan syntymää. Katoaminen on mysteeri; Hän lähti aamulla torille Helsinkiin(?), myymään jotakin(?), eikä koskaan palannut. Hänet julistettiin kuolleeksi kymmenen vuotta myöhemmin.

Espoon kirkonkirjoista löytyi tieto, että William Richnau oli syntynyt Tammisaaressa 15.8.1894.  Olen pistänyt kyselyn Tammisaareen, josko sieltä löytyisi tietoa aikaisemmista vaiheista ja vanhemmista.

Jos jollain on mitä tahansa tietoa Helenan isoisästä kuulisimme mielellämme. Tutkittiinko katoamista mitenkään? Mitä hän teki työkseen?  Miksi kävi torilla?

William Richnaun virkatodistus löytyy linkin takaa:          William Richnau

Lassi Kainulainen

Salon kirkkoherranviraston ystävällisellä avustuksella sain vielä lisätietoa August Kainulaisen isän, Lassi Kainulaisen vaiheista Salon seudulla:

Lassi Kainulainen matkustaa perheineen aika paljon, Halikosta Pertteliin, Perttelistä Uskelaan ja Uskelasta Perniöön, jossa kuolee Pohjankylän Uotilassa 7.8.1940. Vaimo Maria kuoli Perniössä 2.7.1931.

Lassi Kainulaisen haudasta ei ole seurakunnassa tietoa, eikä sitä löytynyt myöskään Yliskylän kirkon hautausmaalta. Yliskylän kirkko sijaitsee vain parin kilometrin päässä Pohjankylästä.

Yliskylän kaunis puukirkko

August Nikanor Kainulainen

Lopultakin edistystä isoisäni August Kainulaisen esipolvista. Tietoa löytyi Kiuruveden ja Halikon kirkonkirjoista.

Suku on elänyt Kiuruvedellä kunnes Lassi (Lars tai Lauri) Kainulainen (s. 30.3.1864) muutti vaimonsa ja kahden poikansa kanssa Perniöön 24.1.1901. Ei ole tietoa mitä vaimolle, Anna Greeta os. Auvinen, tapahtui Perniössä, mutta Lassi Kainulainen avioitui seuraavan vaimonsa, Maria Matilda Kavander, kanssa ja he muuttivat 23.10.1904 Halikkoon Rinteen taloon, jossa Lassi työskenteli "jyvätorpparina".

Halikossa heille syntyi 10.1.1906 ilmeisesti ainoa yhteinen lapsi: August Nikanor Kainulainen.

Edellisessä postauksessa mainittu Nikolai Kainulainen on siis Augustin velipuoli. Sama isä, mutta eri äiti.

Halikon kirkonkirjoista:

Nässin sukupuu on päivitetty.