Samuel Pölkin muistolle

Kummitätini Helmi Pölkki os. Lehtonen oli naimisissa Samuel Pölkin kannsa. Samuel joutui talvisotaan, jossa kuoli Summassa 6.2.1940.

Törmäsin netissä alla olevaan kirjoitukseen, jossa kerrotaan Samuelin ja hänen pelastamistaan yrittäneen Yrjö Elomaan viimeisistä vaihesta.

Lähde: Propatria, kaatuneet upseerit helmikuu 1940

Olemme saaneet nauttia Suomessa reilut 70 vuotta rauhanaikaa. Uteliaisuuttani kävin läpi Suomen sotahistoriaa ei nyt ihan aikojen alusta, mutta tuolta 1400-luvulta lähtien. Pisin rauhanjakso ennen tätä nykyistä näyttää olleen 1700-luvulla, jolloin se kesti 45 vuotta. Taidamme olla aika onnekkaita.

Kaikkia sotia ei toki käyty Suomen maaperällä, mutta Suomalaiset olivat vahvasti mukana milloin Ruotsin kuninkaiden tai Venäjän keisarien/tsaarien sotaretkillä.

Netti tekee sukututkimusta

Internet on mainio paikka sukututkimukselle, enkä tarkoita nyt arkisto- ja google-hakuja, vaan juuristaan kiinnostuneiden ihmisten keskinäistä vuorovaikutusta.

Minuun on jo muutaman kerran ottanut yhteyttä henkilö, joka on löytänyt netissä olevan sukupuuni ja havainnut siinä kytkentöjä omaan sukuunsa. Näin julkaisemani tiedot toimivat myös passiivisesti tuottaen lisää sukujuuria.

Joulun alla Harri Adamsson Naantalista otti yhteyttä ja muutaman sähköpostin jälkeen sukupuuni oli saanut puolentusinaa uutta nimeä ja mikä kiinnostavinta myös uuden paikkakunnan. Aiemmin vaimoni äidin Richnau-sukuhaara oli jäljitetty 1800-luvun Perniöön.  Harrin tietojen avulla Richnau’n suvun juuria on nyt jatkettu 1700-luvulle Turun saaristoon, Rymättylään, jossa Eifraim Richnau’n isä toimi Pakinaisten Dalakorven (Dalkars) torpparina.

Mielenkiintoista on myös nimen muuttuminen: Efraim Johansson muutti 19-vuotiaana (1831) Rymättylästä Turkuun, jolloin hänet merkittiin Turun kirkonkirjoihin Efraim Richnau’n nimellä. Turussa Efraim oli karvarin (nahkurin) opissa Valeurs-nimisen mestarin alaisuudessa.

Kiitokset Harrille näistä tiedoista!

Myöhemmin (1850) Efraim muutti vaimonsa Johanna Carolina Lindströmin kanssa Perniöön, missä hän työskenteli nahkurina Pesän talossa. Perniössä heille syntyi viisi lasta. 

Susanna Mummin synttärikahvilla

Oheisella videolla Susanna eli Pikkumummi (Susanna Nässi os. Läärä) muistelee syntymäaikaansa, joka on hieman epäselvä: Saattoi olla heinä tai elokuu. Vuosi oli joka tapauksessa 1907 eli Susanna mummi täytti 90 vuotta kesällä 1997.

Talvisodan päättymisestä 75 vuotta

Pappa muistaa hyvin talvisodan päättymisen. Pravdasta se uutinen oli luettu. Perhe asui silloin Detskoje Selossa (Puskin).

Talvi oli ollut ankara ja pikkupossu oli viettänyt talven samassa yhden huoneen asunnossa, jossa koko perhe asui. Talvisodan päättymisen aikoihin kevät oli jo edennyt sen verran, että pikkupossu pääsi talliin.

Perheen isä palasi pian sodan päättymisen jälkeen kotiin. Hänet oli sodan alkaessa viety ns. Kuusisen joukoihin, johon oli koottu Karjalan ja Inkerin suomea puhuvia miehiä. Heidän oli tarkoitus osallistua paraatimarssiin Helsinkiin neuvostojoukkojen vallattua Suomen. Neuvostoliiton armeijasta poiketen Kuusisen armeijalla oli vihreät toppatakit – venäläiset käyttivät harmaita.    

http://fi.wikipedia.org/wiki/Terijoen_hallitus

Nahkurin sukua

Helenan  äidin (Anita Karhu) isoisän isä Efraim Richnau toimi 1800 luvulla nahkurimestarina Perniössä Pesän talossa. Efraim oli naimisissa Johanna Lindstömin kanssa. Aiemmin löytämieni kirkonkirjojen mukaan heille syntyi yksi poika ja neljä tytärtä. Poika, Karl Efraim s. 1851, oli vanhin. Tytöt syntyivät nopeassa tahdissa seuraavasti: Carol Eufrosyne 1853, Augusta Johanna 1854, Anna Sofia 1856 ja Johanna Jakobina 1858.

Nimet Anna ja Johanna on uusiokäytetty meidän perheessä tietämättä että ne ovat olleet suosittuja suvuvussa jo reilut 100 vuotta aikaisemmin.

Kuolinilmoituksessa mainitaan kirkonkirjoista poiketen lapsiksi kaksi poikaa kolme tyttöä. Luultavasti tämä on oikea tieto ja kirkonkirjoihin tai niiden tulkintaan on tullut virheellinen merkintä. 

Ilmoitus Aura lehdessä 1.11.1890   (Vinkistä kiitos: Antero Peijonen)

Ote kirkonkirjoista Hiski tietokannasta haettuna (Suomen Sukututkimusseura). 

Tähän pitää suhtautua varauksella sillä se on tulkittu alkuperäisistä käsinkirjoitetuista usein huonokuntoisista kirjoista. Nimien kirjoitusasu vaihtelee, aina ikä ei täsmää jne.

Auto saapuu sukuun

Tämä nyt ei varsinaisesti kuulu sukututkimukseen, mutta blogin tarkoitus onkin pääasiassa kerätä sukujen muistoja yhteen paikkaa eikä toimia ryppyotsaisena sukututkimusdokumenttina.

Eli linkin takaa löytyy tietoa ja muistelua Nässin perheen moottoriajoneuvoista:

Nässin perheen ajoneuvot

Eino kääntää rattia tässä vielä työnantajan omistamilla pyörillä. 

Kalle Karhun intti ja muut palvelukset isänmaalle

Kalle Karhu kävi armeijan 1950-1951. Alokas-ajan Kalle juoksi ja järjestäytyi Isosaaressa, Helsingin edustalla. Samassa paikassa minäkin hikoilin n. 25 vuotta myöhemmin.

Komentamaan tottuneena Kalle meni/pääsi aliupseerikouluun, jonka hän suoritti Haminan Rannikkovartiostossa Kirkonmaan linnakkeella. Kurssijulkaisussa Kallesta mainitaan seuraavaa:

Karhu Kalevi, Helsinki (Isosaari)

Himo boksari. Niitti kouluttajien parissa kunniaa ja mainetta komealla äänellään. Selittäjä. "Herra alikersantti. Ei ihme että olen uninen, sillä muu sukunihan nukkuu nyt makeinta talviuntaan." Piti ryhmyreiden tuvan ja varusteet mallikelpoisessa kunnossa. Kurssin mottimestari.

 Kallen todistus aliupseerikoulusta linkin takana (pdf):  Todistus


Toisen kerran Kalle pääsi valtion palvelukseen rakentaessaan lentokenttää seutulassa 20.1 - 20.4.1961. Tästä keikasta on jäänyt muistoksi oikein diplomi:

Kapladiplomi

Konnien laulukirja: https://photos.app.goo.gl/mrbHULQYgra1cPD8A